fbpx

 Oletko sokerikoukussa? Oletko varma?

Oletko sokerikoukussa? Oletko varma?

Vahvasti sokerikoukussa

Totta se oli. Olin sokerikoukussa. Sokerisia herkkuja teki mieli koko ajan. Aterian päälle aina jotakin pientä hyvää. Illalla repesin syömään miltei kaiken, mitä kaapista löytyi. Paino nousi. Ja nousi. Ja väsytti. En edes jaksanut tehdä itselleni illalla ruokaa kotona, vaan ostin kaupan valmisaterioita. Tiesin kyllä, että ne ovat epäterveellisiä. En vain yksinkertaisesti jaksanut valita terveellisempää syötävää. Tunsin itseni selkärangattomaksi ja epäonnistuneeksi. Aloitin toki herkkulakon monen monituista kertaa. Muutaman päivän jaksoin olla ilman herkkuja, mutta sitten tahdonvoima loppui ja palasin vanhaan.

Ravitsemusasiantuntija avasi silmäni

Yhtenä viikonloppuna eksyin ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin luennolle. Onnekseni. Patrik näytti tyypillisen tapauksen vastaanotoltaan. Nainen, ylipainoa kertynyt jonkin verran. Söi kevyesti, paitsi iltaa kohden herkkuja alkoi mennä. Ja syy oli liian vähäinen syöminen. Esimerkkiasiakkaalla herkkuhimo iski jo iltapäivällä. Tämä oli minulle valaistumisen hetki. Tajusin, että minulla taisi olla täsmälleen sama ongelma. Olin laihtumista tavoitellessani pienentänyt ruoka-annoksiani  liian pieniksi ja sen seurauksena nälänsäätelyni ei toiminut enää niin kuin pitäisi. Kyky tunnistaa nälkää ja kylläisyyttä oli häiriintynyt, jolloin en tuntenut niitä enää normaalilla tavalla. Nälän tuntemukset muuttuivat mieliteoksi eli viimeistään illalla iski aivan vastustamaton herkkuhimo. Olin kerännyt nälkävelkaa koko päivän ja illalla kehoni vaatii velkaa maksettavaksi takaisin herkkuhimon muodossa.

Lisää ravitsevaa ruokaa

Aloin syömään enemmän aterioilla. Aluksi runsaammin syöminen oli vaikeaa, koska takaraivossa kummitteli lihomisen pelko. Olin varma, että paisuisin vielä entistäkin suuremmaksi. Se pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Paino ei noussut, vaikka söin selvästi enemmän kuin ennen. Päinvastoin. Painon jatkuva nousu pysähtyi. Sokeristen herkkujen himo vaimeni huomattavasti. En ollutkaan parantumattomasti sokerikoukussa, siis toivoton tapaus. En myöskään ollut saamaton, kuten olin luullut.  Voisin sanoa että suuri osa ”sokeririippuvuudestani” katosi.

Hei hei iltaväsymys!

Vireystilakin nousi, olin pirteämpi. Varsinkin iltaväsymys, joka  aikaisemmin houkutteli sohvalle lojumaan ja herkkuja napostelemaan, väheni huomattavasti. Sen lisäksi, että ”sokerikoukku” katosi, tuli muitakin mukavia muutoksia. Usko itseeni nousi, kun tajusin että minussa ei ollutkaan perustavanlaatuista vikaa tai en kärsinyt täydellisestä itsekurin puutteesta. Kyse oli koko ajan ollut vain nälästä ja sen tyydyttämisestä ravitsevalla ruoalla. Mitään muuta muutosta en syömiseeni tehnyt.

Sokerikoukku voi olla psykologinen riippuvuus

Sokerikoukkua tutkineet ovat päätyneet siihen, että sokerikoukku ei ole riippuvuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi huumeriippuvuus. Jos olisi, sokerin himo olisi suurinta aina aamuisin, kun yö ollaan oltu ilman sokeria. Näin ei ole, jos sokerin himo ilmenee vasta illalla, kuten minulla tapahtui aina. Sen sijaan uskotaan, että sokeriin voi syntyä psykologinen riippuvuus. Itse huomasin, että sokeristen herkkujen syömisestä oli myös tullut tapa, josta poisoppiminen vei aikaa.

Ruuasta tuli positiivinen asia elämässäni

Kokemukseni opetti minulle, kuinka tärkeää riittävä energiansaanti on hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Tästä oivalluksesta alkoikin kiinnostukseni terveyttä ja hyvinvointia tukevaa ravitsemusta kohtaan.  Myös asenteeni ruokaa kohtaan alkoi muuttumaan. Ruoka oli aikaisemmin ollut jotain vähän kiellettyä, jonka syömistä tuli koko ajan rajoittaa ja jonka syömisestä tunsin syyllisyyttä. Pikkuhiljaa ruoka muuttui positiiviseksi asiaksi elämässäni, voiman ja hyvinvoinnin lähteeksi. Ajan mittaan sain myös muita oivalluksia, mutta niistä kerron lisää toisella kertaa.

Jätä kommentti

Tässä blogissa saa kommentoida. Muistathan hyvät tavat. Poistan jälkikäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä laittomat sisällöt.  Arvostan eniten sellaista kritiikkiä, joka annetaan omalla nimellä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *