Punnita vai ei?

Ensimmäinen punnitus jo synnytyslaitoksella

Osallistuin äskettäin webinaariin, jossa puhuttiin meistä jokaista koskettavasta asiasta: kehon punnitsemisesta. Meidät punnitaan heti synnytyslaitoksella ja siitä eteenpäin painoamme seurataan terveydenhuollossa. Tässä kokemuksiani ja ajatuksiani aiheesta.

Punnitseminen vaikuttaa mielialaani

Punnitsen itseni kerran viikossa.  Punnituksen tulos vaikuttaa mielialaani huolimatta siitä, että tiedän 1-2 kilon vaihtelun painossa olevan aivan normaalia. Paino ei kerro kaikkia terveydessä tapahtuneita muutoksia. Jos elintapoja muutetaan pienin askelin, niiden vaikutus painoon on hidas. Tulokset näkyvät vasta viikkojen jälkeen ja silloinkin hyvin pieninä. Paino ei kerro parantuneista veriarvoista, vireydestä tai mielialasta. Olen törmännyt suositukseen, että punnitus tulisi tehdä joka päivä. Yksi perustelu on, että silloin siitä tulee tapa ja punnituksen tuloksen vaikutus mielialaan pienenee.  Tätä en ole kokeillut. Taidan lähteä täysin toiseen suuntaan.

Oman arvon määrittäminen painon kautta

Painon seuraaminen voi tuoda mieleen ajatuksia siitä, kuinka paljon pitäisi painaa. Silloin voi käydä niin että oma arvo määritetään oman kehon painon kautta. Kaikki ovat kuulleet sanonnan ”Nainen ei koskaan ole liian rikas tai liian laiha”. Tämä ajattelutapa on ainakin yksi syy siihen, miksi normaalipainoisetkin stressaavat painostaan. Painon ajattelu voi kuitenkin vieraannuttaa itseä oman kehon ja omien tarpeiden kuuntelemisesta. Mietin usein, mitä ihannepaino tarkalleen tarkoittaa. Voisiko se olla paino, jossa tuntee olonsa hyväksi?

Laihdutuskulttuuri on opettanut meidät motivoitumaan punnitsemisesta

Miksi koen tarpeelliseksi punnita itseäni vaikka se ei aina tunnu minusta hyvältä? Johtuuko se siitä, että olen laihdutuskulttuurin kasvatti ja se näkyy ajatuksissani? Laihdutuskulttuurissa ihmisen kokemus omasta arvokkuudestaan on sidottu tietyn mallisen kehon tavoittelemisessa onnistumiseen. Jos et onnistu saavuttamaan tavoiteltavaa hoikkaa (mutta silti lihaksikasta) kehoa, olet epäonnistunut. Jokaisen velvollisuus on myös pyrkiä tätä ihannetta kohti – vaikka terveydelle haitallisin keinoin, jos tarve vaatii. Miksi tämä on ongelma? Siksi, että laihdutuskulttuurin uskomukset ja toimintamallit sekoittavat suhdettamme liikuntaan, omaan kehoomme ja ruokaan. Nämä ajatus- ja toimintamallit altistavat häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle ja syömishäiriöille. Allekirjoitan tämän oman kokemukseni perusteella. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.

Terveydenhuollossa seurataan painoa

Myös terveydenhuollossa terveyskäsitys on painokeskeinen. Minulta kysytään joka kerran vastaanotolla, paljonko painan. Harvemmin kysytään sitä, millaiseksi koen oman terveyteni nykyisessä painossani.  Kun otin painokeskeisyyden edellisellä käynnilläni puheeksi terveydenhoitajan kanssa, hän suhtautui asiaan hyvin ja asiallisesti. Sanoin, että keskityn terveellisten ruokavalintojen tekemiseen, en siihen kuinka paljon paino putoaa. Voimme jokainen tuoda kantamme esiin tavatessamme terveydenhuollon asiantuntijoita. Maailmaa muutetaan pienin askelin.

Painon ajattelemisen lopettaminen vapauttaa paljon energiaa

Onko punnitseminen edes tarpeellista? Mitä tapahtuisi, jos lopettaisin punnitsemisen? Silloin keskittäisin ajatukseni siihen, miltä kehossani tuntuu.  Miettisin, tunnenko itseni virkeäksi ja hyvinvoivaksi. Pitäisin painon sijaan kirjaa siitä, kuinka hyvinvoivaksi tunnen itseni, kun aamulla herään. En enää ajattelisi painoani ollenkaan. Koska painoni ei määritä hyvinvointiani. Nauttisin uudesta vapaudesta ja käyttäisin vapautuneen energian johonkin mukavaan.  Sitä kohti!