Mielenterveyspullaa

Tarina vuosien takaa

Tämä tarina on noin vuodelta 1995, kun olin tekemässä graduani. Siihen aikaan suhtautumiseni herkkuihin oli jyrkkä. Pyrin syömään terveellisesti enkä sallinut itselleni herkkuja. Lisäksi paheksuin ja arvostelin ihmisiä, jotka söivät niitä. Eräänä päivänä gradunohjaajani oli ostanut itselleen pullan kahvin kanssa nautittavaksi, Minä tietenkin informoin häntä pullan epäterveellisyydestä. Hän vastasi, että ”pulla tekee hyvää mielenterveydelle”. Hän osui vastauksellaan naulan kantaan. Tajusin tämän kuitenkin vasta noin 25 vuotta myöhemmin.

Ruoka on paljon muutakin kuin polttoainetta

Ruoka ei ole pelkkä energian tai ravintoaineiden lähde, vaan sen tulee tuottaa myös nautintoa. Tämän aspektin olen tajunnut itse vasta vähän aikaa sitten. Opettelen vielä itsekin herkuista nauttimista, koska kolme vuosikymmentä kestänyt vääristynyt ruokasuhde ja herkkujen kieltäminen on ollut vaikeaa muuttaa.

Ruokaa myös mielelle

Ravintoainesisältö on vain yksi ruoan ulottuvuus. Jos ruoka ei tuota ollenkaan mielihyvää, jotain hyvin tärkeää jää puuttumaan. Ruoka ja siitä nauttiminen ovatkin arjen iloja. Toisin kuin muut eläimet ihminen ei syö pelkkään elossa pysymiseen. Ihminen syö monesta syystä: iloon, nautinnon vuoksi, kulttuurisyistä, perinnesyistä, ollakseen sosiaalisessa yhteydessä toisiin ja ravitakseen kehoaan. On tilanteita, joissa ruoka on vain polttoainetta, mutta pääasiassa ruoka on ja saa olla ja ehkä jopa pitääkin olla myös osa sosiaalista elämää, ruokakulttuuria, muistoja, makuja, nautintoja ja tunteita.

Ei ole kiellettyjä tai sallittuja ruokia, on vain ruokaa

Nykyisen joustavan syömiskäsityksen mukaan terveelliseen ruokavalioon kuuluvat myös herkut. Kaikkea saa siis syödä, ruokia ei jaeta sallittuihin ja kiellettyihin. Kyse on enemmänkin siitä, paljonko mitäkin ruoka-ainetta kannattaa syödä tai olla syömättä, jotta ruokavalio tukisi mahdollisimman hyvin terveyttä ja hyvinvointia. Tämä kahtiajako sallittuihin ja kiellettyihin on laihdutuskulttuurin uskomus, joka on iskostunut monen mieleen tiukasti.

Kielletyn hedelmän houkutus

Jos kieltää itseltään herkut kokonaan, voi se johtaa niiden ylensyöntiin.  Ylensyönti puolestaan saa tuntemaan syyllisyyttä joka johtaa vielä tiukempaan kieltämiseen. Tästä syntyy oravanpyörä rajoittaminen -> mieliteot kasvavat -> ylensyönti -> syyllisyys ->  rajoittaminen. Ilmiöön liittyy läheisesti mustavalkoinen ajattelu: jos kiellettyä ruokaa syö pienen määrän, tulee tunne että kaikki on pilalla eikä ole enää väliä syökö ruokaa ylimäärin. Muutaman suklaapalan sijaan meneekin koko levy. Oravanpyörästä on kuitenkin mahdollista päästä pois.

Kurinpalautuksia ei tarvita

Etenkin vuodenvaihteessa markkinoille putkahtaa kurinpalautusvalmennuksia ja kehoa puhdistavia ruokavalioita joilla kompensoidaan ”vääränlaisten” ruokien syömistä juhlapyhien aikana.  Nämä ovat turhia, koska kaikki ruoka on sallittua ja kaikki ruuat sisältävät jotakin ihmiskeholle hyödyllistä.

HyvinvointisyöminenTM – tilaa myös ruuasta nauttimiselle

Minun valmennuksessani noudatettavassa joustavassa syömismallissa ei ole täyskieltoja ruokien suhteen. Kun arkiravitsemus on kunnossa, vähemmän järkevääkin ruokaa saa pistää suuhunsa. Syyllisyys ja tiukka ruokien vahtaaminen eivät lisää kenenkään hyvinvointia.